Marilka's profileMarilka's PeanutsPhotosBlogListsMore  |  Tools Help |
|
April 29 Uusien tuulien tuiverruksessaTaas on menossa yksi sellainen vaihe duunissa, että joka suunnalta puskee uutta teknologiaa ja uusia versioita tutustuttavaksi ja osattavaksi. Se on toisaalta osa tämän työni mielekkyydestä, vierivä kivi ei sammaloidu eikä haasteet lopu kesken. Useimmiten mieli pysyy virkeänä, kun ei koskaan voi ihan tuudittautua siihen, mikä on vallalla, vaan aina on oltava vähän korvat höröllä kuulostelemassa tulevaa.
Useimmiten se on mukavaa. Vaikken tykkääkään asentamisista, on sen lopputulos aina mielenkiintoinen. On joka kerta yhtä kutkuttavaa avata se uusi järjestelmä tai softa tai testata sitä uutta teknologiaa - kun ei koskaan voi edes olla varma, että se skulaa tekemättä miljoonaa säätöä ja lisäasennusta päälle ;) Ja on mielenkiintoista seurailla etunenässä, mitä kaikkea softatalot ovat aikeissa markkinoille syytää, ja tutustua niihin beta-vaiheessa, tietää niistä kaikenlaista jo ennen kuin valtavirta tietää niiden olevan olemassakaan.
Mutta toisinan nämä syklit osuvat jotenkin nippuun. Tai ihan vaan jotain tutkiessa huomaakin avanneensa pandoran laatikon ja aina tulee esiin lisää ja lisää uutta, mistä olisi kiva tietää enemmän. Ja sitten alkaa musertua sen tiedettävän asian määrän alle, jos ei osaa lopettaa ajoissa. Vetää rajaa sen välille, mistä on hyvä tietää paljon ja mistä riittää vain tietää että se on. Ja mistä pitää tietää paljon nyt, minkä voi heittää tuonne takaraivoon odottamaan oikeaa hetkeä tutustua siihen tarkemmin.
Viime aikoina on tosiaan tullut sitä uutta enemmän kuin tarpeeksi minunkin tontilleni. Osan olen voinut työntää sinne takaraivoon odottamaan kehitystä ja edistystä. Osasta olen voinut todeta, että hyvä tietää tämän olemassaolosta, tutkailun aikakin koittanee joskus. Mutta osaan on ollut tarpeen tutustua ihan kunnolla jo nyt. Muutamakin asennus on tullut taas tehtyä, niin että yksi duunikaveri jo tässä eräänä aamuna tervehti: "mitäs tänään asennetaan?" ja hämmästyi, kun totesin, ettei agendassa ollut asennuksia lainkaan. Tosin se sitten muuttui päivän aikana ;)
Sitäkin asiaa, mihin on ollut tarpeen tutustua ihan kunnolla, on paljon. Olen plarannut webbiä, tehokäyttänyt googlea ja välillä vähän wikipediaakin, lukenut dokumentaation ja teknisen blogin poikineen ja testannut yhtä sun toista. Eikä se ole ohi vielä. Mutta alkaa uuvuttaa. Ihmisen kapasiteetilla ottaa uutta vastaan on rajansa. Aivojen kyvyllä omaksua uutta on rajansa. Ja jos vielä päästää ajatuksensa kulkemaan niin pitkälle, että alkaa pohtia, mitä kaikkea muuta muutostyötä se tuo tullessaan, uuvuttaa jo pelkkä ajatus siitä työmäärästä. Vaikka tosiasia on, että ei se sitten enää uuvuta, kun sitä tekee, asian kerrallaan.
Ehkä minua vaivaa vähän kevätväsymyskin. Sitä odottaa vappua, tekee suunnitelmia. Ja odottaa kesälomaa, vaikkei siihen liitykään suurempia suunnitelmia. Aurinko, teepaidat, hameet, mekot - tällä viikolla joka päivä vaatevalintanikin ovat olleet niin keväisiä ja jotenkin nimenomaan vappuisia (tai sitten se on vaan tämä lähestyvät vappu, joka sen tekee ;) ), että mieli alkaa jo tehdä kesälaitumille. Lomalle.
Kohta on koivuissa lehdet :) April 28 Kesämekkojen aikaTässä vaiheessa kevättä, kesän kolkutellessa ovelle juhlineen, auringon paistaessa ja lämmittäessä ilmaa viimein, on jokavuotisen kesämekkojen metsästyksen aika. Tai oikeammin, juhlamekkojen metsästyksen aika. Kesämekkoja on kaupoissa paljon, ja onhan niitä minulla vaatehuoneessakin jo aika monta - vaikka eihän niitä koskaan ole liikaa, pitää silti jättää niiden suhteen vara heräteostoksille, joten niitä ei tarvitse metsästää. Kesäisten juhlamekkojen ostaminen on paljon vaikeampaa kuin ihan vaan kesämekkojen ostaminen.
Voisihan sitä luulla, ettei sitä nyt joka kevät niitä mekkoja tarvitse olla ostamassa. Mutta siinäpä sitä sitten erehtyykin! Viime keväänä ostin pari uutta juhlamekkoa kesäksi, mutta ensinnäkin niitä on jo käytetty muutama kerta ja toiseksi kesällä on muutamatkin bileet, joissa on paikalla osittain samat ihmiset - ei voi olla kahta kertaa samassa mekossa! Joten valikoimaa pitää löytyä. Vaihteluvaraa pitää olla. Ja koska juuri kavensin tosikoisen synttäreillä kesän mekkovalikoimaa yhdellä, siis käyttämällä yhtä juhlamekoistani, oli kaapissani hyvinkin parin juhlamekon mentävä aukko.
Kauppoihin siis.
Viime viikolla jo kävin keskiviikkona duunipäivän ja tanssitunnin välissä pyörähtämässä Itiksessä. Paljon en silloin kuitenkaan ehtinyt, HenkkaMaukka ja VeroModa taisi lähinnä tulla tsekattua. Jotain oli kivaa, kaikenlaista sovitin, mutta mitään en ostanut. Kaikkea kivannäköistä sinne kauppoihin jäi, kun ei oikein malliltaan sopivaa makuni mukaista mekkoa löytynyt. Tytöille olisi ollut kyllä, Kappah'lin tyttöjen mekot olivat toinen toistaan syötävämpiä! Iloitsen jo valmiiksi siitä, että pääsen itse asiassa vielä ostamaankin tytöillekin uudet juhlamekot - neidot kun ovat morsiusneitoja miehen proidin häissä elokuussa :) Morsiusneitojen mekot on kuitenkin oma tarinansa, joka saa jatkon kunhan niin pitkälle päästään. Minun tuolloin keskiviikkona köyhästi päättynyt kesäjuhlamekkojen metsästykseni kuitenkin jatkui jälleen eilen. Jouduin duunipäivän jälkeen käymään stadissa joka tapauksessa, joten käytin tilaisuuden hyväksi ja pyörin kaupoissa tovin. Hyvin lyhyen tovin. Kävin Halosella, sovitin montakin mekkoa päälleni, mutta mikään ei miellyttänyt tai ollut istuva malli. Jatkoin matkaani GinaTricotiin, mistä löytyi montakin kivaa mekkoa. Niin monta, että piti ihan valita. Ehkä vielä palaan sinne myöhemmin katsastamaan niitä arkisempia mekkoja uudestaan, mutta eilen mukaan lähti pari juhlaisempaa mekkoa:   sekä valkoinen(!) pusero. Minulla kun on talviaikaan normaalisti mustaa ja satunnaisesti tummaa lilaa, tuntuu valkoinen pusero hyvin kesäiseltä vaatteelta, vaikka onkin sellainen, jota voi hyvin käyttää duunissa ihan normaalistikin. Ja heti tänäänhän sen päälleni laitoinkin, tietenkin! Ja tänään myös kävin kampaajalla, nyt pääni jälleen hehkuu. Se on jännä juttu miten ihan vain se leikkaus saa tämän punaisen värini aina virkistymään ja kiiltelemään.  April 23 AuringonpaistettaEsikoinen pelmahti juuri ovesta sisään, reippaalta pyörälenkiltä. Tosikoinen ei tänään jaksanutkaan lähteä enää päivällisen jälkeen ulkoilemaan, mutta itse istuin hetken takapihalla ihanassa auringonpaisteessa. Vielä on huhtikuu, ilman pohjavire on vilpoinen, vaikka mittari näyttää yli kymmentä astetta lämmintä. Mutta aurinko lämmittää, ihanasti :) Mies on tänään laittanut autoani kesäkuntoon. Siihen piti ostaa uudet kesärenkaat, kiristyttää laturin hihna (kun ei ne maanantaina huollossa sitä ymmärtäneet tehdä, vaikka pyydettiin), vaihtaa ajovalo, raitisilmasuodatin, pyyhkimet ja kauan sitten rikki tuupattu sumuvalo-umpio. Osasta olisin selvitytynyt itsekin, loputkin voinut itse teettää jossain, mutta jotkut asiat on vaan niin ihana jättää miehen huolehdittavaksi! Ja bonuksena mies vielä pesettikin autoni :) Ihana mies :) Kiva oli saada auto kondikseen tänään, sillä huomenna pyrähdän Lahden taakse, bootcampille Lehmonkärkeen jälleen. Pääsee ajamaan motaria uusilla Continentaleilla, eikä auto vingu enää joka kerta käynnistettäessä. Huomioa on ihan kiva saada, muttei ihan sillä tavoin :P Lehmoon on kiva mennä taas. Luvassa on paljon mielenkiintoisen kuuloista asiaa ja toivottavasti ehditään vähän ulkoillakin niissä komeissa maisemissa. Etenkin kun huomiselle ja lauantaille on luvattu lisää auringonpaistetta ja lämmintä. Lehmosta kotiudun lauantaina, illalla pitäisi laittaa sima tulemaan, kaipa se vielä vapuksi ehtii. Viikon päästä on jo vappu! Ja kuukauden päästä kevätreissu tyttökavereiden kanssa Tallinnaan. Kaikkea kivaa luvassa ja kaikki näyttää aurinkoiselta kun aurinko paistaa :) April 21 Juna kulkee taas Sunnuntai toi toivon takaisin. Sunnuntaina heräsin jälleen hyvinvoivana. Vähän skeptisenä, vähän varovaisena. Mutta hyvinvoivana. Ja sunnuntai-iltana menin nukkumaan hyvävointisena. Mutta kuinka ollakaan, heräsin yöllä kipristelevään vatsaan, josta pyrkivät ylös pelkät hapot. Liian vahvat mahahapot kenties? Kipristely meni sillä ohi ja aamulla heräsin jälleen voimissani. Toisin kuin esikoinen, joka valitti vatsaansa sunnuntain vastaisena yönä, eikä olo ollut maanantainakaan hyvä. Olin jo lähdössä töihin, kun totesin, että pakko jäädä lapsen kanssa kotiin. Lähdin kuitenkin viemään auton huoltoon tuohon parin kilometrin päähän. Puhuin automekaanikolle jakopäähihnasta kun tarkoitin laturin hihnaa ja sanoin rekkarinikin väärin. Vähän maanantai. Taisin minä saada 50% lauseistani kerralla oikein... Kävelin takaisin kotiin siinä hirvittävässä tuulessa. Kotiin päästyäni naamani oli jäätynyt omituiseen irveeseen ja lopun päivää poskipäitäni kuumotti. Esikoinen relasi, minä tein töitä, ja puoli kolmen aikaan lähdin hakemaan autoa huollosta. Sää oli jo vähän lämmennyt, oli mukava kävellä kevätauringon lämmössä. Haettuani tosikoisen hoidosta laitoin lapsille eväät ja lähdettiin kirjaston kautta tanssitunneille. Mies ja tyttäret ovat Tinteistä innostuneet, haettiin Kallion kirjastosta lainaan kaikki Tintit, jotka löydettiin. Tosikoinen ei oikein ollut tajuta kirjasto-konseptia ollenkaan. Sillon kun tosikoinen oli alle kahden, asuttiin vielä Helsingissä ja kävin tyttöjen kanssa kirjastossa kuukausittain. Ja esikoinen on sittemmin lainaillut koululla käyvästä kirjastoautosta kirjan jos toisenkin. Mutta tosikoinen ei ole kirjastossa juuri käynyt. Kieltämättä, me aika paljon ostetaan kirjoja. Joten tosikoinen oli kovasti ostamassa kirjoja kirjastostakin ;) Illalla pääsin minäkin tanssitunnille pitkästä aikaa. Tuntui niin hyvältä! Parin viikon tauko pääsiäislomineen ja mahatauteineen tuntui sen verran, että kun sieltä ajoin himaan, vapisivat jalkalihakset, kun piti painaa poljinta pohjaan asti :D Ihana päästä taas treenaamaan. Kuukauden päivät tosin sitä enää jäljellä, sitten on siitäkin kesäloma. Jos vaikka tänä kesänä jaksaisi edes kerran viikkoon juosta lenkkiä. Vaikkei se tanssin veroinen nautinto olekaan. Tänään meni esikoinen taas kouluun, joten minäkin ihan toimistolle asti. Eilen aloitettu netintonginta jatkui, ja sai minut hetkeksi lähes lamaantumaan. Tiedon määrä on joskus niin valtava, että on vaikea erottaa jyvät akanoista ja löytää se, mitä oikeasti tarvitsee ja etsii. Mutta yleensä sieltä jossain vaiheessa löytyy se avainsivu, jonka avulla voi uida tulvavedestä kuiville. Niin tänäänkin. Vihdoin iltapäivällä löysin sen, mikä selvitti sopan. Ja pääsin vauhtiin siinä, mihin olin tähdännyt researchilläni - joten kun oli aika lähteä kotiin, olisin ollut juuri parhaassa vauhdissa. Juna kulkee taas. Ja aivotkin on taas kärryillä. April 18 Sankaruuden rajat Tänään vasta sankari olenkin, kun kuumemittarin lukema alkoi 37:llä. Jostain syystä joskus kauan sitten siitä tuli sankaruuden mitta meillä, siis mutsin ja systerin kesken. Sanoinhan, kauan kauan sitten. Samalla saavutin sankaruuden muut rajat ja muutuin antisankariksi. Antisankariksi joka nukkui ensin 15 tuntia (okei, kävin minä siinä välissä aamupalalla) ja lojui sen jälkeen koko päivän sohvalla tehden testejä naamakirjassa, milloin ei torkkunut. Ulkona oli hirveä tuuli, joten vaikka aurinko paistoikn, ei voinut parhaalla tahdollakaan sanoa, että olisi ollut lämmin mukava kevätpäivä. Sillä vähän lohduttauduin, kun satunnaisesti mietin, miten reippaat kunnon ihmiset kevätulkoilivat lastensa kanssa, kun taas meidän pesue lojui äitinsä tapaan sohvalla, puolestaan Tinttejä lukien. Sen verran kunnostauduin buranan voimin, että suorastaan väänsin perunamuusin lounaaksi kaupan lihapullien kanssa. Vatsaystävällistä ruokaa, se kun on oireillut niin minulla kuin tosikoisellakin ja kait miehelläkin, tosin vähän eri kaliberissa kuin minulla. Minulla kun ei ole hyvä olo vieläkään. Ruoka enimmäkseen pysyy sisällä, mutta vatsa protestoi kaikesta, myös tyhjänä olosta. Tee siinä sitten vatsasi tyytyväiseksi! Esikoinenkin yritti iltasella sanoa, että mahaan sattuu, mutta se meni hyvin nopeasti ohi. Esikoisen mahakivun syynä oli stressaaminen kaverin pyjamabileistä. Konsepti tuntui tytöstä niin oudolta, että oli varma, ettei sinne kukaan muu tule pyjamassa, joten ei olisi halunnut mennä ollenkaan välttääkseen dilemmansa: ottaako riski olla ainoa pyjamassa vai ainoa ilman? Lopulta ratkaistiin ongelma siten, että tytär lähti bileisiin normikuteissaan, pyjama mukana - kuten isänsä oli jo eilen ehdottanut. Ja hauskat oli bileet kuulemma, ja kaikki pyjamassa. Nyt olen jo pyjamassa taas itsekin. Kolmatta iltaa peräkkäin menossa nukkumaan ennen puolta kymmentä. Uskomattoman voipuneeksi vetää, kun ei mahassa ole kaikki hyvin. On sillä sankaruudellakin rajansa, tai sitten en vain ole kovin sankarillinen ;) April 17 Sankarieläimen siskoTäytyy myöntää, että kun luin systerin blogista, kuinka tämä sankarieläin tanssii pitkin speksejä yskimisestä murtuneen kylkiluunsa kanssa, sen päälle, että sairasti pitkittyneen flunssan pitkittyneine kuumeiluineen ja kylkiluita murtavine yskineen, tunsin jo hieman huolta siskoni terveydestä (pään vai ruumiin, en ole ihan varma :P ) ja kestämisestä. Sairaudethan pitää levätä pois eikä tanssia itseään hautaan, eiks nii?
Mutta mitä tekeekään sankarieläimen sisko? Kun yöllä alkaa sellainen mahakipu, ettei saa nukutuksi juuri ollenkaan ja maha tyhjentyy yläkautta? Herää aamulla kelloon ja luulee vääntäytyvänsä töihin. Pesee hampaansa ja yrittää selviytyä suihkuun. Kunnes alkaa miettiä, josko suihkun voisi vaikka skipata - on vaikea seistä, kun joku on laittanut talon pyörimään ympärillä. Mutta silloinkin vielä miettii, että jos ne vaatteet laittaisi päälleen, jos vaikka autoon ei pyörtyisi, kun saa ainakin istua, jos selviäisi duuniin istumaan, asti, kai sitä istuallaan päivästä selviäisi? Ainoa vaan, että keho ei jaksa oikein tuottaa ääntä. Damn.
Ja niin sankarieläimen sisko tarttuu alistuneena kännykkäänsä ja soittaa esimiehelleen, joka ei vastaa. Soittaa toiselle, jolta voisi liietä apua, muttei tämäkään vastaa. Jolloin alkaa uudestaan pohtia, josko sittenkin siitä vielä selviäisi vaatteisiin ja duuniin istualleen. Pää uhkaa kuitenkin pimetä pelkästä seisomaan nousemisesta, joten puhelinta uudestaan käteen ja seuraava yritys. Onneksi puhelimen päässä on ihminen, joka tietää, että sankaruudesta ei ole apua, jos ei pysy pystyssä, ääntä ei lähde ja kaikki mikä menee alas, tulee myös ylös. Ja ottaa homman hoitoonsa.
Sankarieläimen sisko painuu siis lähes kontaten takaisin sänkyyn, peiton alle. Saa pian viestin, että sijaisuus on hoidossa - siis oikeasti, eihän sitä nyt voisi muutenkaan ottaa riskiä että tartuttaa muut, vaikka epäilys olisikin ruokamyrkytyksestä - soittaa pari puhelua vielä ja nukahtaa. Nukkuu loppujen lopuksi puolille päivin asti. Vääntäytyy syömään varovasti jotain, kun olo on nukkumisesta helpottunut. Istahtaa sohvalle tuijottamaan Moonlightingia silmät yhä puoliummessa. Ja käy päästämässä ylös pyrkivän jugurtin ulos.
Aamulla vielä luuli tuo sisko lähtevänsä töihin. Mutta päivällä ei meinaa jaksaa vääntäytyä kotona huoneesta toiseen, saati lähteä hakemaan kaupasta jotain vatsaystävällisempää syötävää. Tai lastaan hoidosta. Joten mies hakee lapsen hoidosta iltapäivällä ja tulee kotiin kaupan kautta, tuoden gefilus-mehukeittoa jälleen pari tuntia nukkuneelle sankarieläimen siskolle, jonka sisällä laiha omenamehu jo suostui pysymään. Mehukeittokaan ei pyristellyt enää ulos, joten iltaa kohti uskalsi jo syödä paahtoleivän ja mannapuuroa. Ja haaveilla MacFeastista. Mutta vain haaveilla.
Seuraavana aamuna sankarieläimen sisko herää uuteen päivään täysissä voimissa. Edellisen päivän heikotuksesta ei ole jälkeäkään. Sen verran varovasti aloittaa kuitenkin päivän, että syö ruisleivän kahvin alle, ettei sentään kahvia suoraan tyhjään mahaan mahataudin jälkeen - mutta kahvia on pakko saada, kukaan ei kestä toista päivää sellaista hedaria kuin edellisenä päivänä oli mahakivun lisäksi kärsinyt! Kuin olisi ollut megaluokan kankkunen. Not that I'd know... ;)
Kaikki menee ihan hyvin, sankarieläimen sisko on sankari itsekin ja vaikka vähän iltapäivällä kiertää vatsassa, ei se mitään. Se on vain ilmaa. Kotona sankari syö näkkileivän ja innostuupa syömään pari karkkiakin. Olo alkaa käydä huonoksi, mutta sankari uskottelee itselleen, että se on vain nälkää tuon parin päivän lähes-paaston jälkeen. Ja laittaa iltapalaksi mansikka-fruitiet. Vai frooshit? Tai mitä lie, pakastemansikoita ja maitoa blenderissä sekaisin kuitenkin. Ja saa sitten mahansakin taas uudestaan sekaisin. Frooshie haluaa pois. Ja sankari vajoaa sängynpohjalle jälleen.
Vain nukkuakseen taas yhden yön hyvin huonosti. Pyörii ja vääntelehtii. Käy yhden maissa tyhjentämässä jo tyhjän vatsansa. Pari kertaa uskoo jopa nukahtaneensa yöllä, sillä aamulla mieleen tulvii mustikuvia mitä kummallisimmista unista. Sellaisista, joita ei mieleltään terveiden ihmisten kuuluisi kai nähdäkään - mutta toisaalta, sankarisisko ei ole koskaan yrittänytkään väittää olevansa mieleltään terve ;) Kellon soitua sankarieläimen sisko kääntää kylkeään ja nukkuu vielä. Vähän aikaa. Kunnes vääntäytyy pystyyn, syö yhden paahtoleivän huutavaan nälkäänsä ja laittautuu töihin.
Mies ja molemmat tyttäret yrittävät vakuuttaa sankarieläimen siskolle, että olisi parempi jäädä kotiin nukkumaan. Mutta kuka silloin istuisi töissä tämän pöydän ääressä? Naputtelisi tätä konetta? Joka oli töissä eikä kotona. Sankarieläimen sisko ilmoittaa ainakin hakevansa koneen himaan, jos ei muuta. Mutta tietää itsekin jäävänsä duuniin, vaikka onkin armottoman väsynyt ja vähän heikossa hapessa. On sitä pahemmistakin selvitty.
Kun vielä löytäisi jostain aivonsa, niin voisi tehdä vähän töitä. Jäivätkö ne ehkä kotiin, kun ei niitä näy duunissa? April 13 Helsinkiä haikaillenTämä kevät, se on se aika vuodesta, jolloin kaikkein eniten aina haikailen takaisin kotikonnuille, tuonne peräti 30km päähän stadiin. Jolloin päähäni tupsahtelee ajatuksia siitä, miten mukava olisi asua sittenkin vaikka Muncassa tai Töölössä tai ihan suorastaan Ulliksessa tai Kaivarissa, meren äärellä yhtä kaikki, keskellä kauneinta vanhaa Helsinkiä. "Ahtaasti kerrostalossa," huomautti mies haikailuilleni. Niinkin ehkä. Mutta kauniissa vanhassa kerrostalossa, kauniissa vanhassa remontoidussa asunnossa.
Ei kerrostalo oikeasti ole mikään paha paikka asua! Minä kasvoin kerrostalossa. Ei me asuttu ahtaasti, siskollani ja minulla oli aina omat huoneetkin. Eikä meitä ahdistanut asfalttipiha, siinä oli hyvä painella tsygällä korttelirallia. Saman korttelin alueella asui varmaan parisenkymmentä muksua, ikähaarukka 5vuotta +/- 5vuotta. Siellä leikittiin kaikki sulassa sovussa, isommat katsoivat vähän pienempien perään. Aina oli kavereita, aina oli tekemistä pihalla. Ja kesällä kuuma asfaltti paljainden jalkojen alla tuntui luontevammalta kuin aamukasteinen nurmikko.
Ajeltiin tänään ennen anoppilaan menoa Hietsun ja Kaivarin kautta, katselemassa keväistä - joskin tänään kovin harmaata - Helsinkiä. Tuo tuttu merimaisema, nuo rannat käppyräisine puineen ja vanhoine koristeellisine kerrostaloineen huusivat minulle houkutustaan. Asua siinä, meren äärellä, kävely- tai spåramatkan päässä kaikesta (lue ydinkeskustasta ;) ). Haikeus vaan tulvi sisääni, pakahduttaen melkein. Asuu siellä lapsiperheitäkin, ihan totta, voitaisiin mekin...! Mihin tarvitaan omaa pihaa, jos pihana on koko Kaivari! Tai Töölön tai Muncan rannat kaltseineen.
Meidän lasten lapsuus on niin toisenlainen kuin omani. Heillä on tässä oma piha - ja vieressä kulkee hiekkatie! Eilen opastin systeriä tänne, vaihteeksi ;) ja kun kuulin sanovani puhelimeen, että ajavat yhtä tietä niin kauan kunnes se muuttuu hiekkatieksi, huokaisin ääneen: "...niin sitten näette meidän talon. Hitsi me asutaan böndellä!" Minkä jälkeen melkein saatiin miehen kanssa aikaiseksi riita siitä, riittääkö hiekkatie tarkoittamaan böndeä. Ehkei yksinään. Mutta ei siihen lehmiäkään tarvita. Tämä on böndeä stadilaisen silmin. Ja joskus vaan ikävöin kaupunkia. Ja joskus vaan toivon, että lapsistani kasvaisi stadilaisia eikä nurtsilaisia.
"Don't get me wrong", sanoin miehelleni, kun noustiin anoppilassa autosta ja mies ihmetteli vaitonaisuuttani ja alakuloisuuttani. "Don't get me wrong. Meillä on ihana koti paikassa, jossa on hyvä asua, ja mä olen siellä onnellinen. Meidän perheen on siellä hyvä olla. Muttei se tarkoita sitä, ettenkö joskus ikävöis takas stadiin. Se on mun sisälläni, osa sitä mitä oon. Vaikka asuisin missä." April 11 KuutamollaPääsiäistä mennään, lankalauantain välipäivä aluillaan. Torstaina oltiin miehen kanssa duunissa kimppakyydillä ja lähdettiin kotia kohti jo kolmen maissa. Liikenne oli niin kevyttä, iso osa normaali-ruuhkailijoista ilmeisesti jo aiheuttamassa ruuhkia ihan muihin osiin Suomea, että oltiin Klaukkalassa jo puoli neljän maissa. Piipahdettiin matkalla Cittarin kautta, hakemassa vähän ciabattaa ja nakkeja kiirastorstain illalliseksi, sitten tosikoinen päiväkodista ja kotiin.
Esikoinen oli vielä teillään kavereiden kanssa ulkona ja tosikoinenkin lähti potkuilemaan potkiksellaan, joten meillä oli hetken täysi rauha maassa. Vapaiden alkamisen kunniaksi pöräytin meille miehen kanssa pähkinäsuklaa-pirtelöt stracciatella-jäätelöstä, pähkinäkermalikööristä ja maidosta. Istuttiin olohuoneessa auringonpaisteessa pohdiskellen pihastrategiaa tälle keväälle ja tulevalle kesälle. Phase II odottaa hamaa tulevaisuutta...
Päivällisen jälkeen aloitettiin pääsiäisen suklaamuna-urakka. Meillä on niitä virpomispalkkioiksi ja tupareiksi saatuja isompia ja pienempiä suklaamunia ja muita karkkeja vaikka koko naapuruston tarpeiksi, joten niitä on nyt syöty vähän kerrassaan jälkkäreiksi. Silti niitä on luultavasti jäljellä vielä Juhannuksenakin :D Ja niitä pieniä leluja on kohta kaikkialla, pitää heitellä niitä pois yksi kerrallaan, leikkiä, että ne vain katoavat salaperäisesti ;)
Eilispäivä oltiin ihan himassa vaan. Miehen proidi tuli meille yhdentoista aikaan auttamaan miestä saunan paneloinnissa. Katon taisivat saada eilisen aikana tehtyä. Me tehtiin tyttöjen kanssa prinsessa-koruja (tai oikeammin vasta niitä helmiä ym. joita voisi tänään pujotella siimaan) tosikoisen synttärilahjaksi saamalla koruntekosetillä. Jossain vaiheessa päivää likat lähtivät naapurintytön kanssa ulos touhuamaan.
Yksi varmoista kevään tulon merkeistä on, että lapset alkavat taas viihtyä ulkona itsekseen, potkikset ja fillarit kaivetaan varastosta (tai jäästä, kuten on case fillareiden osalta meillä tällä haavaa - pyöräteline, jossa tsygät ovat talven viettäneet, sattuu olemaan juuri siinä kohti tonttia, johon aurinko pääsee vähiten paistamaan, joten melkein saa kaivaa pyörät jäästä rautakangella...) ja lapset hyppivät narua ja twistiä. Naapurin-äiti oli kuulemma kaivanut muistivarastoistaan ja netistä twisti-hyppysarjoja ja opettanut niitä noille tytöille.
Illemmalla eilen minä jämähdin tähän koneelleni, vaihteeksi, tekemään Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran webbi-sivujuttuja. Tai oikeastaan, ihan vielä en varsinaisia sivuja niinkään päivittänyt, niiden uusiminen on lähitulevaisuuden projekti kyllä, mutta laittelin seuralle blogia ja kuva-arkistoa sun muuta käyttöön, monipuolisempaa tiedonjakamista varten. Uppouduin puuhaan ja suunnitelmiini sen osalta niin täysin, että unohdin laittaa lapset nukkumaan :D Tajusin vasta puoli ysiltä, että tyttöjenhän olisi pitänyt jo olla pedissä. Muttei ajankulua ollut huomannut mieskään, saunanrakentamiseltaan.
Tyttöje mentyä viimein nukkumaan eilen, ja torstaina niinikään, lysähdin todella pitkästä aikaa television ääreen. Antenniahan meillä ei edelleenkään ole (ja olen alkanut olla sitä mieltä, ettei sitä oikeastaan tarvitsekaan), mutta dvd:iden katsominenhan onnistuu kyllä. Pari viikkoa sitten bongasin Anttilasta Moonlightingin (Konnankoukkuja kahdelle) dvd-boxeja pilkkahintaan. Minulla oli jo ennestään 3 ekaa tuotantokautta, pari viikkoa sitten ostin ne viimeiset, eli neljännen ja viidennen kauden. Niiden parissa olen nyt viimeiset pari iltaa viettänyt - kohta on 4. kausi katsottuna... Retroa kerrakseen, hauskaa sanailua, mainiota kepoista komediaa ja Cybil Shepherdin garderobi sarajassa on huisi :D
Aivan ihanaa tämä lokoisa oleilu! Kun voi pelailla ja touhuta lasten kanssa kiireettä, lukea välillä vähän kirjaa, tehdä juttuja koneella, katsoa Moonlightingia yömyöhään, viettää aikaa kahdestaan miehen kanssa - ihmeesti pariin vaivaiseen vapaaseen on ehtinyt sisältyä vaikka sun mitä! Eikä olla vielä ihan puolivälissä näitä pääsiäisvapaita edes :) Loppuajaksi on vähän ohjelmaakin joka päivälle, muttei se haittaa. Elo tuntuu mukavan rauhalliselta. April 07 Homma hanskassa ja hanska...?..nii, hitsi kun tietäskin missä se on! Tänä aamuna sompailtiin täällä aamukiireessä taas koko perhe yhtaikaa. Oltiin kaikki lähdössä yhtaikaa, minä tosikoisen kanssa viemään lasta päiväkotiin ja itse siitä tietenkin töihin, mies esikoisen kanssa viemään lasta oikomistarkastukseen ja sieltä kouluun ja sitten itse töihin. Kaikilla oli hoppu, lapsia sai patistaa akuankkojen sun muiden haihatteluiden parista pesulle ja pukemaan. Ja samalla laittaa itsensä lähtövalmiiksi. Illalla oli puhuttu, että tosikoisella on metsäretki, pitää aamulla laittaa eväät. Ja aamullakin vielä vaihdettiin aiheesta miehen kanssa sana tai kaksi, mies se minua asiasta muistutti. Mutta kun olin lapsen kanssa päiväkodin ovella, oliko meillä mukana metsäretkireppu ja eväät? Ei. Eipä tietenkään! Johan tämä kevät oli mennyt metsäretkien osalta aivan liian sujuvasti, tämä oli vasta ensimmäinen unohdus tänä vuonna - kolmas retki tänä vuonna ;) Samalla tajusin myös, että vaikka olin juuri kotona kehottanut esikoista laittamaan taas toppatakin päälle ettei tule kylmä, en silti ollut ollenkaan katsonut, missä vaatteissa tosikoinen lähti - hänen kanssaan kun vängättiin kengistä. Niinpä päiväkodin ovella huomasin myös, ettei tyttärellä ollut ollenkaan tarpeeksi päällä, ohut puku ei yhden asteen lämpötilassa riitä. Pahus. Onneksi mies ehti heittää tytölle paksumman haalarin, ja ne metsäretkieväätkin, päiväkotiin esikoisen hammastarkastuksen jälkeen. Tämä on taas niin tätä. Aamuisin silmät vetistää väsymyksestä ja muisti ihan yksinkertaisesti vaan pätkii. Jälleen pääni kapasiteetti on niin rajoillaan - väsymyksestä kai - ettei kaikki yksinkertaisesti pysy muistissa tai prosessoidu. Normaalit duuniin ja himaan liittyvät asiat eivät tuota pulmia, mutta kaikki extra - kuten sään viileneminen uudestaan tai metsäretki toisinaan tai muut poikkeamat - rekisteröityvät hitaasti eivätkä pysy mielessä. Homma on periaatteessa hanskassa. Hanska vaan on pahasti hukassa... April 06 Kevättä suonissaTämä on nyt The Kevät-Entry. Se, jonka kirjoitan joka kevät silloin kun on sen aika. Ja sen aika on nyt. Tänään oli moottoritielle ilmestynyt nopeusrajoitukseksi 120 sillä aikaa kun olin aamupäivällä asiakkaalla. Tähän mennessä on jo täällä meidänkin nurkilla alettu lakaista katuja. Ja piha on vapautunut lumesta lähes kokonaan, jättäen sen saviseksi velliksi, johon uppoaa nilkkoja myöten. Ja täältä meidänkin ikkunoistamme vähän puiden lomasta näkyvä jokipahanen on vapautunut jäästä. Ja moottoripyörät ovat kaivautuneet esiin talvikoloistaan. Ja viime viikon auringonpaisteessa näin jo ensimmäisen avoautonkin kuomu alhaalla. On kevät.
 Aamulla jo kuulin radiosta, että tänään aletaan nopeusrajoituksia vaihtaa kesäkuntoon. Silloin en aamuruuhkasa edes hogannut tsekata, mikä oli Hämeenlinnanväylän rajoitus Klaukkalan kohdalla, mutta kotia kohti ajellessani, siinä puolen päivän aikaan, jännityksellä odotin motarin rajoituskylttiä. Ja kun se oli 120, annoin mennä. Talla pohjaan ja tuuletusta vapaalla kädellä. Vähän taas got carried away, kieltämättä, mutta minkäs teet. Uusi AC/DC-levyni pauhasi ja minä annoin hetken mennä yli 150 mittarissa, karstat pois moottorista. I-HA-NAA! Nyt pitäisi vaan saada mazdaani uudet kesätassut alle, niin avot :)
Viime yönä satoi vettä ja se teki paljon lumien sulamiseksi jälleen. Viime viikon aurinkoisten kelien jälkeen sade vei todellakin lähes viimeiset lumet tuolta meidän pihasta. Joten tänään kun ajoin auton tuohon oven eteen hetkeksi, astuin ovesta suoraan mutaan. Iyh. Mies kärräsi soraa kävelypoluksi tuohon autotallin ja etuoven väliselle pätkälle ennen synttärijuhlia, joten nyt siinä pääsee sinänsä kävelemään ihan hyvin ilman että korot uppoavat mutaan. Paitsi kun ajaa auton oven eteen niin että sorapolku jää sopivasti sinne auton alle ;)
Tosikoinen toi tänään päiväkodista himaan kipollisen ohraruohoa. Omat rairuohot laitettiin eilen itämään. Leskenlehtiä en ole vielä bongannut - mutta enpä minä niin kamalan paljon tuolla luonnossa ole liikkunutkaan, alkaa niitäkin ihan varmaan kohta näkyä. Tänään ei paista aurinko, eikä ole yhtä lämmin kuin viikonloppuna, mutta niin keväistä, että suonissa kohisee :) Väsyttää yhä vietävästi viime viikkojen haipakan jälkeen, mutta mieli on virkeä kuin kevätpuro. Sillä nyt. on. kevät! April 05 Viikonloppu yhtä juhlaaHilppasen jo väsyttää. Koko viikonloppu on ollut yhtä juhlimista ja juhlien valmistelua. Tai ehkä oikeammin jo torstaista asti, kun töiden jälkeen piipahdin Alepassa kotimatkalla, ostamassa paistovalmiita sämpylöitä ja lämminsavulohta päivälliseksi. Silloin oli tosikoisen virallinen synttäripäivä, jota juhlistettiin illalla oman perheen kesken syömällä vähän erilainen päivällinen ja jälkkäriksi ihan kaupan kakkua. Leipomiset jätin viikonlopulle. Tosikoinen sai tuolloin myös meidän lahjat: baletti-bratzin ja kampauspään, sekä siskoltaan LPS-sammakoita.
  Perjantaina alkoi se iso rumba, isolla Prisma-reissulla, josta tuli kotiin viisi kassillista ruokaa&leivonta-ainesta sekä mm. pinkki blenderi. Kun olin siitä reissusta selviytynyt kunnialla kotiin, en paljon muuta illalla enää jaksanutkaan kuin testata blenderiä laittamalla porukalle älykkääksi iltapalaksi pirtelöt. Mutta kun olin aikeissa sillä tehdä lauantaina pirtelöitä lastenkutsuilla, pitihän minun kokeilla, miten homma sillä sujuu. Tähän asti olen tehnyt pirtelöt ja vastaavat sauvasekoittimella - miten paljon helpompaa se olikin blenderillä! Olisi vaan pitänyt ostaa se jo kauan sitten...
Lauantaina oli esikoisella koulupäivä, avoimin ovin. Joten suunnattiin koko perhe koululle yhdeksäksi ja oltiin siellä eka tunti opetusta seuraamassa kaikki. Ekalla välitunnilla minä, mies ja tosikoinen lähdettiin kotia kohti. Minä painuin suoraan keittiöön, missä suurin osa loppuviikonlopusta kuluikin. Mies lähti tosikoisen kanssa hakemaan pajunkissoja jokivarresta. Esikoisen tultua kotiin koulusta, oli jo tosikoisen synttäripöytä melkein valmiina ja pajunkissat odottamassa että tytöt ne illalla koristelivat.
Kahden aikaan tulivat tosikoisen kaverit. Ei niitä synttärivieraita ollut kuin neljä, mutta kyllä noista pienistä tytöistä silti ääntä lähtee! Hirvittävä kalkatus koko ajan :D Kyllä niillä tuntui hauskaa olevan, mutta kyllä ne toisilleen myös motkottivat kaikesta. Synttärit aloitettiin perinteiseen tapaan pullonpyörityksellä, sitten luotsasin lapset syömään Minni-jätskikakkua sun muuta. Sen jälkeen otti esikoinen ohjat käsiinsä ja leikitti koko porukkaa. Leikkivät peiliä ja väriä ja ketun ruoka-aikaa ja tanssiskabaa, joka tuntui olleen hauskin kaikista. Ja sitten olikin kaikki janoisia, laitoin lapsille ne pirtelöt.
    Kun synttärivieraat oli haettu, koristelivat tytöt niitä pajunoksia minun uurastaessani keittiössä. Lauantai-iltana tein pari Pätkiskakkua, täytekakun pohjan (ja täytinkin sen) sekä macaron-leivoksia. Sunnuntaina jatkoin siitä mihin lauantaina olin jäänyt kuorruttamalla ja koristelemalla kakut, heti kun olin ensin tehnyt läjän tuulihattuja suolaisin täyttein. Tytöt kävivät sillä välin virpomassa ja palasivat ison palkkakorin keralla kotiin. Ja kun päälle laitetaan tuparilahjojen mukana tulleet pääsiäisherkut, on meillä nyt pääsiäismunia varmaan muutamaksi vuodeksi :D
  Kolmen aikaan meille alkoi tulla ystäviä ja sukulaisia. Parisenkymmentä vierasta, eikun tuttua - ja minulla keittiössä kattaminen kesken... Aina se vaan menee viime tippaan ja vähän yli. Ei se mitään, porukka jutteli, minä seilasin keittiön ja eteisen väliä, laittaen loppuja kuntoon keittiössä ja ottaen vieraita vastaan. Kyllä oli kiva järkätä juhlat täällä meidän talossa, ekaa kertaa! Eihän tämä vielä ole valmis, mutta isossa keittiössäni kelpaa kyllä leipoa ja kokata ja täällä on tilaa ja tämä on ihana :)
  Nyt on juhlat juhlittu, viikonloppu syöty epämääräisesti, ja taidan olla vähän poikki, kun tuntuu, että koko tämä entry on jotenkin sekava. No, ei se mitään, onpahan tässä kuitenkin. Enemmän viikonlopun menusta ja kuvia tarjoiluista löytyy ruoka-blogistani: lastenkutsut ja synttäri-tuparit. April 03 Viikko pulkassa, loppu edessäSe olis arkiviikko pulkassa nyt. Nopsaan se taas menikin! Eilen vietettiin tosikoisen synttäreitä perheen kesken pienesti, kaupan antimin. Tänään kävin kaupassa hakemassa ison kasan kaikenmoista tarviketta, jotta saan leivottua sunnuntain bileisiin kaikenmoista ihan omin käsin pitkästä aikaa. Johan tässä pari vuotta meninkin noiden syntsyjen kanssa sieltä, missä aita on matalin, paljolti kaupan eineillä, kun ei vain ehtinyt tai oikeammin jaksanut paneutua leipomiseen. Nyt päätin tsempata :) Se kun on oikeasti kivaa!
Viikolla olen nauttinut siitä, mitne ihanasti on kevät näyttänyt voimiaan. Aurinko on hellinyt pitkin viikkoa, vaikka olenkin siitä saanut nauttia lähinnä sälekaihtimien lomasta. Odotan sitä hetkeä, että voi mennä duunissa sisäpihalle sisävaatteissa keräämään itseensä aurinkoenergiaa. Yksi lapsuuteni lempilauluista oli
ja näin kevään tullen tuo alkaa aina soida päässäni. Vaikka eihän tuolla vielä taida edes leskenlehdet kukkia, mutta ei siihen enää voi kauan mennä kun jo kukat koristavat tienvieruksia. Ensimmäinen kevät uudessa kodissa :) Siinä on jotain hohdokasta. Siitäkin huolimatta, että piha on yhtä savivelliä...
 Niin, työviikko on takana. Kaikkea jänskää siihen ehti sisältyäkin. Juuri nyt sitä toivoisi, että saisi huomenaamulla nukkua, mutta esikoisella on koulupäivä ja sielä avoimet ovet, joten sinne sitä on matka itselläkin aamusta. Sieltä kotiuduttani alkaakin viikonlopun juhlinta ja leivonta. Jostain syystä odotan sitä osuutta oikeasti ihan innolla :) Minusta vaan on mukavaa järkätä juhlia. Ainakin näin himassa.
|
|
|
